.png){kind=spacer}
- Viestejä: 657
- Vastaanotettu kiitos 150
Scaleauto Nordic Challenge 2019, Askersund, Ruotsi, 25-26.1.
24.10.2018 14:10 #38001
: krp
Perinteinen Scaleautojen PM-enduro (6h) pidetään tänä vuonna Ruotsissa Askersundissa. Tukholmasta sinne on noin 3 tunnin ajomatka.
Suomesta kisaan on taas paikka kahdelle joukkueelle.
Linkkejä:
Askersundin kerhon sivut: www.mkran.se/SLOTRACING/
Askersundin kerhon Facebook-sivut: www.facebook.com/mkranslotracing/
PM-kisojen lisätietoja, säännöt ja kilpailukutsu: nm.embrey.se/2018.html
Suomesta kisaan on taas paikka kahdelle joukkueelle.
Linkkejä:
Askersundin kerhon sivut: www.mkran.se/SLOTRACING/
Askersundin kerhon Facebook-sivut: www.facebook.com/mkranslotracing/
PM-kisojen lisätietoja, säännöt ja kilpailukutsu: nm.embrey.se/2018.html
Liitetiedostot:
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.
04.02.2019 08:12 - 04.02.2019 08:14 #38508
: krp
Vastaus käyttäjältä krp aiheessa Scaleauto Nordic Challenge 2019, Askersund, Ruotsi, 25-26.1.
Vähän myöhässä, mutta parempi kuin ei ollenkaan. Eli tässä lyhyt kertaus PM-kisoista.
Suomen joukkueet (Finland 1, eli Lauren-Savikko-Laakso ja Finland 2, eli Kokki-Nukari-Rautama, sekä huoltojoukkona vanhempi Savikko ja Lauren) ottivat punaisen laivan Helsingistä torstai-iltana kohden Tukholmaa. Perjantaina saavuimme Askersundiin noin kolmen tunnin ajon jälkeen. Askersund on sellainen vähän porvoomainen pikkukaupunki, paljon vanhaa puutaloa ym. joen varressa. Kirjauduimme hotelliin, joka lopulta löytyi vaikka navigaattorin, hotellin webbisivujen ja Google mapsin välillä ei löytynyt täyttä yhteisymmärrystä hotellin osoitteesta.
Kerholla Suomen joukkueille oli varattuna oma mekkihuone ratahuoneen vieressä olevan kahvion takaa, muut tiimit mekkasivat ratahuoneen takana ylemmässä kerroksessa olevassa tilassa. Mekkitilat olivat riittävät ja sähköä hyvin tarjolla. Rata itsessään oli nopean näkoinen. Meitä oli etukäteen informoitu, että radalla on kova vauhti ja kolarit voivat olla hieman rajumpia. Tämä tuli sitten varsin hyvin selväksi treenien aikana, Finland 1 oli varannut treeni- ja kisakäyttöön noin 5 autoa, joista aika moni oli ajettu palasiksi jo perjantai-iltaan mennessä...
Säännöt ovat melko lähellä Suomen Scaleautosääntöjä, merkittävimpinä poikkeuksina se, että ajetaan yksityyppikorilla (Porsche 991), lexan-sisusta ja lasit sallittu, ja moottorina NSR King Evo 25000, eli autot ovat hieman kotimaan sääntöjä nopeampia. Moottorivalinta näyttikin olevan varsin onnistunut siinä mielessä, että nopeuserot moottorien välillä vaikuttivat melko pieniltä (toki pientä vaihtelua oli), ja niiden kestävyys oli hyvä. Toisaalta tuolle radalle olisi ehkä hitaampikin mylly riittänyt, tai sitten olisi pitänyt perjantaina ajoissa ehdottaa, että lasketaan jännitettä, koska kolarointi oli todella pahaa läpi koko harjoitusten, autoja kävi lattialla todella usein ja lamppuja ja takasiipiä varisi pitkin rataa.
Rata sinällään oli oikein hauska ajaa, ja todella nopea. Painopiste olikin optimaalisten säätöjen löytämisessä. Ruotsin tiimit menivät todella kovaa, samaan vauhtiin ei ihan päästy, mutta muiden kanssa sitten näytti ihan tasaväkiseltä. Enää eivät Norjankaan tiimit ole heittopusseja, kuten oli vielä parina ensimmäisenä vuonna, nyt erityisesti Trondheim ajaa ihan samaa vauhtia meidän ja tanskalaisten kanssa. Kisakoneet arvottiin, ja niitä sai myös testata. Koneet vaikuttivat kelvollisilta, tosin Finland 2-tiimin varakone oli kyllä pari kymppiä hitaampi, eli toiveissa oli ettei koneenvaihtoa tarvitsisi tehdä. Illalla ainoana huolena oli, että allekirjoittaneelta oli ruuvilukite jäänyt kotiin (kuten muiltakin), eikä sitä sitten huoltoasemaltakaan löytynyt, eli piti pärjätä ilman. Sille olisi ollut käyttöä, kun tiimi päätti vaihtaa hiilikuituisesta teräksiseen ohjurinvarteen.
Lauantaina alkoi sitten kisapäivä, Aamulla harjoituksissa viimeisteltiin säädöt ja leimattiin autot. Ajajakokouksessa muistettiin ja kiitettiin Jaakkoa, olihan Jaakko ollut vahvasti vaikuttamassa tähän PM-kisojen syntyyn.
Finland 1-tiimillä oli hieman vaikeuksia valita kisa-autoa, koska jäsenten kesken ei meinannut syntyä yksimielisyyttä siitä mikä auto olisi paras. Tätä ongelmaa ei Finland 2-tiimillä ollut, koska oli vain yksi kisa-auto ja hieman kolhuinen treeniauto. Lopulta ratkaisu kuitenkin löytyi, ja autot saatiin varsin hyvään lyöntiin. Sitten alkoi kisa. Jo muutaman minuutin ajon jälkeen Finland 2-tiimin auto teki omituisia pääsuoralla, ja muutaman kierroksen jälkeen sitten suoralla keula hyppäsi ylös urasta ja auto paiskautui täydellä vauhdilla laitaan. Syykin löytyi nopeasti - ohjurinvarsi oli irronnut. Eli ruuvilukitteen kotiin jääminen oli ratkaiseva virhe. Noin 50 kierrosta myöhemmin auto palasi radalle, tosin toista etulamppua kevyempänä, eli etukulma oli jokseenkin pahasti palasina. Team Finland 2:n ongelmat jatkuivat usealla hiitillä, yksi kolari johti takapukin vääntymiseen, jonka oikaiseminen vei taas runsaasti aikaa, eikä auto enää ollut entisensä. Tällit olivat siis todella pahoja. Team Finland 1 selvisi vähemmillä vaurioilla, mutta sitten kisan puolivälin paikkeilla törmäys Slotgearin kanssa lennätti auton korkeassa kaaressa toiselle puolen rataa, ja tämän jälkeen auto alkoi tuntumaan hieman omituiselta. Kisa kuitenkin jatkui ja tuloksellisestikin näytti melko hyvältä, voittotaisto oli edelleen menossa.
Ruotsin 1-joukkueen jatkuva ongelma oli takaspoilerin irtoilu, he joutuivat sitä kisan loppupuolella liimailemaan noin puolen tunnin välein, mutta toisaalta korjauksessa ei koskaan mennyt montaa sekuntia. Pikaliimaa ja kiihdytintä kului valtavia määriä. Kisassa tehtiin useampia välikatsastuksia, ja Team Finland 1 joutuikin ensimmäisinä vaihtamaan renkaat jo tuntia ennen kisan loppua. Sitten viimeinen katsastus tehtiin 10 minuuttia ennen loppua, ja tässä vaiheessa johtotaistelu oli erittäin tiukka, Ruotsin ja Suomen 1-joukkueiden väli oli vain muutama kierros. Tässä katsastuksessa sitten molemmat joukkueet joutuivat renkaanvaihtoon, mikä hieman yllätti, kun Finland 1 oli juuri vaihtanut renkaat tuntia aiemmin. Taiston tauottua sitten havaittiin, että Ruotsin 1-joukkue oli ottanut voiton, Suomen 1-joukkue oli toinen ja Ruotsin 2-joukkue kolmas. Mutta jälkikatsastuksessa syntyi sitten ongelma. Suomen 1-joukkueen autosta ei löytynyt tarvittavaa 0.8mm maavaraa, koska auto oli siinä ilmalennossa nitkahtanut niin, että runko oli aivan kallellaan, takapukki ei ollut suorassa. Teknisesti ottaen tästä olisi pitänyt seurata raju penaltti - paras uratulos mitätöitäisiin (eli noin 360 kierrosta, mikä pudottaisi joukkueen käytännössä viimeiseksi). Mutta mutta. Ruotsalaisten autossa taas oli laittomasti korjattu takaspoileri, sitä ei ollut korjattu sääntöjen vaatimalla tavalla useista pyynnöistä huolimatta, minkä olisi myös pitänyt johtaa penaltteihin mutta sitä ei ollut tarkastettu. Molemmat joukkueet protestoivat toistensa autoista. Lopulta tuomaristo teki urheilullisen ratkaisun - kisan tulokset jäivät voimaan, eikä penaltteja jaettu.
Näin myös Ruotsiin menivät ensimmäiset (!!) PM-mitalit, eli nyt jokainen maa on ollut mitaleilla (tosin norjalaisilta vielä voitto puuttuu). Eli kaikenkaikkiaan hyvä tulos tulevaisuutta silmälläpitäen. Toisaalta Suomen voittoputki katkesi, mutta täytyy sanoa että tällä kertaa oli ehkä kyseessä ensimmäinen todellinen kestävyyskisa, autot kärsivät paljon kolareista. Ruotsalaiset, kun ajoivat kotiradallaan, olivat osanneet valmistautua ja panssaroida autonsa, toisin kuin me jotka olemme tottuneet siisteihin sprinttikisoihin hitaammilla radoilla. Eli oppia tuli tässä suhteessa.
Paluumatka alkoi sitten lauantaina kisapaikalla nautitun päivällisen jälkeen. Tukholmaan saavuimme puoli yhden aikaan sunnuntain puolella, suunta "stadionin yömaja", jossa vedimme unta kuulaan reilut viisi tuntia, ja sitten tikkana satamaan ja Turun laivaan. Laivalla sitten jatkettiin unia.
Ensi vuonna sitten kisat pidetään Vaasassa, mikä myös on Scaleautoille varsin nopea rata, eli kestävyys saattaa sielläkin olla koetuksella. Teknisellä puolella on suunniteltu, että moottorien osalta jatketaan NSR:ien käyttöä, mutta käytettävä korimalli saattaa vaihtua. On ollut myös puhetta selkeyttää ja kohtuullistaa jälkikatsastuksen merkitystä.
Kivaa oli taas, vaikka tuloksellisesti anti olikin huonoin suomalaisilta tähän saakka. Kiitos kaikille mukana olleille!
Kuva: Autot kisan jälkeen.
Yellow - Sweden 1 (1.) | Purple - Finland 1 (2.) | Green - Trondheim (6.) | Red - Sweden 2 (3.)
White - Faelgen (5.) | Blue - Slotgear (4.) | Orange - Finland 2 (7.) | Black - Damstredet (8.)
Suomen joukkueet (Finland 1, eli Lauren-Savikko-Laakso ja Finland 2, eli Kokki-Nukari-Rautama, sekä huoltojoukkona vanhempi Savikko ja Lauren) ottivat punaisen laivan Helsingistä torstai-iltana kohden Tukholmaa. Perjantaina saavuimme Askersundiin noin kolmen tunnin ajon jälkeen. Askersund on sellainen vähän porvoomainen pikkukaupunki, paljon vanhaa puutaloa ym. joen varressa. Kirjauduimme hotelliin, joka lopulta löytyi vaikka navigaattorin, hotellin webbisivujen ja Google mapsin välillä ei löytynyt täyttä yhteisymmärrystä hotellin osoitteesta.
Kerholla Suomen joukkueille oli varattuna oma mekkihuone ratahuoneen vieressä olevan kahvion takaa, muut tiimit mekkasivat ratahuoneen takana ylemmässä kerroksessa olevassa tilassa. Mekkitilat olivat riittävät ja sähköä hyvin tarjolla. Rata itsessään oli nopean näkoinen. Meitä oli etukäteen informoitu, että radalla on kova vauhti ja kolarit voivat olla hieman rajumpia. Tämä tuli sitten varsin hyvin selväksi treenien aikana, Finland 1 oli varannut treeni- ja kisakäyttöön noin 5 autoa, joista aika moni oli ajettu palasiksi jo perjantai-iltaan mennessä...
Säännöt ovat melko lähellä Suomen Scaleautosääntöjä, merkittävimpinä poikkeuksina se, että ajetaan yksityyppikorilla (Porsche 991), lexan-sisusta ja lasit sallittu, ja moottorina NSR King Evo 25000, eli autot ovat hieman kotimaan sääntöjä nopeampia. Moottorivalinta näyttikin olevan varsin onnistunut siinä mielessä, että nopeuserot moottorien välillä vaikuttivat melko pieniltä (toki pientä vaihtelua oli), ja niiden kestävyys oli hyvä. Toisaalta tuolle radalle olisi ehkä hitaampikin mylly riittänyt, tai sitten olisi pitänyt perjantaina ajoissa ehdottaa, että lasketaan jännitettä, koska kolarointi oli todella pahaa läpi koko harjoitusten, autoja kävi lattialla todella usein ja lamppuja ja takasiipiä varisi pitkin rataa.
Rata sinällään oli oikein hauska ajaa, ja todella nopea. Painopiste olikin optimaalisten säätöjen löytämisessä. Ruotsin tiimit menivät todella kovaa, samaan vauhtiin ei ihan päästy, mutta muiden kanssa sitten näytti ihan tasaväkiseltä. Enää eivät Norjankaan tiimit ole heittopusseja, kuten oli vielä parina ensimmäisenä vuonna, nyt erityisesti Trondheim ajaa ihan samaa vauhtia meidän ja tanskalaisten kanssa. Kisakoneet arvottiin, ja niitä sai myös testata. Koneet vaikuttivat kelvollisilta, tosin Finland 2-tiimin varakone oli kyllä pari kymppiä hitaampi, eli toiveissa oli ettei koneenvaihtoa tarvitsisi tehdä. Illalla ainoana huolena oli, että allekirjoittaneelta oli ruuvilukite jäänyt kotiin (kuten muiltakin), eikä sitä sitten huoltoasemaltakaan löytynyt, eli piti pärjätä ilman. Sille olisi ollut käyttöä, kun tiimi päätti vaihtaa hiilikuituisesta teräksiseen ohjurinvarteen.
Lauantaina alkoi sitten kisapäivä, Aamulla harjoituksissa viimeisteltiin säädöt ja leimattiin autot. Ajajakokouksessa muistettiin ja kiitettiin Jaakkoa, olihan Jaakko ollut vahvasti vaikuttamassa tähän PM-kisojen syntyyn.
Finland 1-tiimillä oli hieman vaikeuksia valita kisa-autoa, koska jäsenten kesken ei meinannut syntyä yksimielisyyttä siitä mikä auto olisi paras. Tätä ongelmaa ei Finland 2-tiimillä ollut, koska oli vain yksi kisa-auto ja hieman kolhuinen treeniauto. Lopulta ratkaisu kuitenkin löytyi, ja autot saatiin varsin hyvään lyöntiin. Sitten alkoi kisa. Jo muutaman minuutin ajon jälkeen Finland 2-tiimin auto teki omituisia pääsuoralla, ja muutaman kierroksen jälkeen sitten suoralla keula hyppäsi ylös urasta ja auto paiskautui täydellä vauhdilla laitaan. Syykin löytyi nopeasti - ohjurinvarsi oli irronnut. Eli ruuvilukitteen kotiin jääminen oli ratkaiseva virhe. Noin 50 kierrosta myöhemmin auto palasi radalle, tosin toista etulamppua kevyempänä, eli etukulma oli jokseenkin pahasti palasina. Team Finland 2:n ongelmat jatkuivat usealla hiitillä, yksi kolari johti takapukin vääntymiseen, jonka oikaiseminen vei taas runsaasti aikaa, eikä auto enää ollut entisensä. Tällit olivat siis todella pahoja. Team Finland 1 selvisi vähemmillä vaurioilla, mutta sitten kisan puolivälin paikkeilla törmäys Slotgearin kanssa lennätti auton korkeassa kaaressa toiselle puolen rataa, ja tämän jälkeen auto alkoi tuntumaan hieman omituiselta. Kisa kuitenkin jatkui ja tuloksellisestikin näytti melko hyvältä, voittotaisto oli edelleen menossa.
Ruotsin 1-joukkueen jatkuva ongelma oli takaspoilerin irtoilu, he joutuivat sitä kisan loppupuolella liimailemaan noin puolen tunnin välein, mutta toisaalta korjauksessa ei koskaan mennyt montaa sekuntia. Pikaliimaa ja kiihdytintä kului valtavia määriä. Kisassa tehtiin useampia välikatsastuksia, ja Team Finland 1 joutuikin ensimmäisinä vaihtamaan renkaat jo tuntia ennen kisan loppua. Sitten viimeinen katsastus tehtiin 10 minuuttia ennen loppua, ja tässä vaiheessa johtotaistelu oli erittäin tiukka, Ruotsin ja Suomen 1-joukkueiden väli oli vain muutama kierros. Tässä katsastuksessa sitten molemmat joukkueet joutuivat renkaanvaihtoon, mikä hieman yllätti, kun Finland 1 oli juuri vaihtanut renkaat tuntia aiemmin. Taiston tauottua sitten havaittiin, että Ruotsin 1-joukkue oli ottanut voiton, Suomen 1-joukkue oli toinen ja Ruotsin 2-joukkue kolmas. Mutta jälkikatsastuksessa syntyi sitten ongelma. Suomen 1-joukkueen autosta ei löytynyt tarvittavaa 0.8mm maavaraa, koska auto oli siinä ilmalennossa nitkahtanut niin, että runko oli aivan kallellaan, takapukki ei ollut suorassa. Teknisesti ottaen tästä olisi pitänyt seurata raju penaltti - paras uratulos mitätöitäisiin (eli noin 360 kierrosta, mikä pudottaisi joukkueen käytännössä viimeiseksi). Mutta mutta. Ruotsalaisten autossa taas oli laittomasti korjattu takaspoileri, sitä ei ollut korjattu sääntöjen vaatimalla tavalla useista pyynnöistä huolimatta, minkä olisi myös pitänyt johtaa penaltteihin mutta sitä ei ollut tarkastettu. Molemmat joukkueet protestoivat toistensa autoista. Lopulta tuomaristo teki urheilullisen ratkaisun - kisan tulokset jäivät voimaan, eikä penaltteja jaettu.
Näin myös Ruotsiin menivät ensimmäiset (!!) PM-mitalit, eli nyt jokainen maa on ollut mitaleilla (tosin norjalaisilta vielä voitto puuttuu). Eli kaikenkaikkiaan hyvä tulos tulevaisuutta silmälläpitäen. Toisaalta Suomen voittoputki katkesi, mutta täytyy sanoa että tällä kertaa oli ehkä kyseessä ensimmäinen todellinen kestävyyskisa, autot kärsivät paljon kolareista. Ruotsalaiset, kun ajoivat kotiradallaan, olivat osanneet valmistautua ja panssaroida autonsa, toisin kuin me jotka olemme tottuneet siisteihin sprinttikisoihin hitaammilla radoilla. Eli oppia tuli tässä suhteessa.
Paluumatka alkoi sitten lauantaina kisapaikalla nautitun päivällisen jälkeen. Tukholmaan saavuimme puoli yhden aikaan sunnuntain puolella, suunta "stadionin yömaja", jossa vedimme unta kuulaan reilut viisi tuntia, ja sitten tikkana satamaan ja Turun laivaan. Laivalla sitten jatkettiin unia.
Ensi vuonna sitten kisat pidetään Vaasassa, mikä myös on Scaleautoille varsin nopea rata, eli kestävyys saattaa sielläkin olla koetuksella. Teknisellä puolella on suunniteltu, että moottorien osalta jatketaan NSR:ien käyttöä, mutta käytettävä korimalli saattaa vaihtua. On ollut myös puhetta selkeyttää ja kohtuullistaa jälkikatsastuksen merkitystä.
Kivaa oli taas, vaikka tuloksellisesti anti olikin huonoin suomalaisilta tähän saakka. Kiitos kaikille mukana olleille!
Kuva: Autot kisan jälkeen.
Yellow - Sweden 1 (1.) | Purple - Finland 1 (2.) | Green - Trondheim (6.) | Red - Sweden 2 (3.)
White - Faelgen (5.) | Blue - Slotgear (4.) | Orange - Finland 2 (7.) | Black - Damstredet (8.)
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 04.02.2019 08:14 krp.
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.
Sivu luotiin ajassa: 0.452 sekuntia